"Kuule minua herkällä korvalla" : vammainen lapsi sosiaalityön asiakkaana

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tarkastella sosiaalityön asiakkaina olevien vammaisten lasten osallisuutta ja toimijuutta. Olen kiinnostunut erityisesti siitä, millaiset asiat estävät ja mahdollistavat vammaisen lapsen toimijuutta ja osallisuutta. Aihe kiinnostaa minua työhistoriani ja kokemusteni vuoksi. Tutkielmani olen toteuttanut kuvailevana kirjallisuuskatsauksena käyttäen integroidun kirjallisuuskatsauksen menetelmää. Aineiston olen analysoinut aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkielmani aineisto koostuu yhdeksästä kansainvälisestä ja kolmesta suomalaisesta tutkimuksesta. Vammaisen lapsen osallisuutta ja toimijuutta on tutkittu aikaisemmin vähän. Valitsemani aineisto käsittelee vammaisia lapsia ja heidän osallisuuttaan sosiaalityön asiakkaana. Lisäksi mukana on muutama tutkimus, joka koskee yleisesti lapsen osallisuutta. Lapsi on aina kuitenkin ensisijaisesti lapsi ja sitten vasta vammainen lapsi. Häneen pätevät samanlaiset oikeudet kuin muihinkin lapsiin. Tutkielmani tuloksiksi olen saanut osallisuutta ja toimijuutta estäviä ja mahdollistavia tekijöitä yksilö-, yhteisö- ja yhteiskuntatasolla. Tuloksista on nähtävissä, että vammaisten lasten osallisuus ja toimijuus toteutuvat vaihtelevasti sosiaalityössä. Sosiaalityötä toteutetaan hyvin aikuislähtöisesti ja vammaisen lapsen osallistuminen asioiden käsittelyyn toteutuu heikosti sosiaalityön käytännöissä. Lapsen ääni korvautuu aikuisen äänellä. Työskentely keskittyy enimmäkseen lapsen vanhempiin ja asioiden ratkaisuissa hyödynnetään vanhemmilta saatua tietoa. Sosiaalityöntekijä on avainasemassa lapsen osallisuuden ja toimijuuden mahdollistajana. Sosiaalityöntekijän ja lapsen luottamuksellinen suhde nähdään yhtenä tärkeimmistä osallisuutta helpottavista tekijöistä. Merkittävää on, millaisena sosiaalityöntekijä näkee lapsen kyvyt ja mahdollisuudet sekä osaako hän hyödyntää yksilöllisesti tarvittavia työmenetelmiä kuulemisen toteuttamisessa. Vammaisen lapsen osallisuutta ja toimijuutta pidetään tärkeänä ja tavoiteltavana sosiaalityössä, mutta käytännöt ovat edelleen hajanaisia ja vaativat kehittämistä. Lisäksi taustalla vaikuttavat monet organisatoriset haasteet, kuten käytettävissä oleva rajallinen aika, riittämättömät resurssit, koulutuksen puute sekä erilaisten toimintaohjeiden, lakien ja asetusten yhteensovittaminen palvelutehtävien välisessä yhteistyössä